Tein seppeleen ja vain pörriäisiä kiinnostaa
Tein kesällä seppeleen voikukista. Viimeksi kenties tullut lapsena tehtyä, joten hetki meni, että pääsi vauhtiin.
Palataampas vielä hetkeksi kesään, hetkeen kun ympäriinsä kauniit kukat kukkivat sekä vaaleanvihreät lehdet sädehtivät auringossa. Pörriäiset etsivät kolojaan ja lämpö syleilee ihoa. No olihan sitä hetkellisesti tukalankin kuumaa, mutta ei muistella sitä.
Kun pihassa kasvaa satoja voikukkia hiipii lähes ainoina asioina mieleen leikkurilla yli, seppeleen teko vai myrkky? Päädyin tekemään seppeleen, jonka jälkeen kylläkin vasta leikkuri sai laulaa pakon edessä ennen kuin syntyy suurempaa heinikkoa.
Kun oikein alkoi asiaa miettimään, niin kenties viimeksi lapsena tai nuorena olen tehnyt kukkaseppeleen, joten miksi ei! Mukavaa puuhaa. Vaikka seppeleen ilo harmillisesti ei ole kovinkaan pitkä ja ilo kestää vain hyvin lyhyen hetken, mutta kyllä se silti kuuluu kesään. Suosittelen kokeilemaan ja kruunaamaan joko itsesi tai jokin tuttu kukkien valtiaaksi!
Kaunis sekä yllättävä voikukka
On jännä myös lukea, että voikukka sisältää mm. paljon erilaisia vitamiineja. Tiesin toki, että on ihmisiä jotka käyttävät voikukkia muuhunkin kuin seppeleisiin tai maljakko kasvina, mutta että sisältää jopa B- ja C-vitamiineja, se ehkä hieman yllätti. Itse olen pitänyt voikukkaa aina vain rikkakasvina, mutta erityisen kauniina sellaisena. Nyt sekin ajatus vähän muuttui. Ei ihme että kimalaiset tykkäävät näistä herkuista!
No se oli semmoinen tarina voikukista.
Adios bambinos ja tehkää seppeleitä taas ens kesänä! ☀️