Aikamoinen aika
Niin se aika vaan juoksee vaikka ei omaa edes jalkoja. Onko syynä, että tapahtuu paljon vai se, ettei tapahdu mitään?
Pitkän tauon jälkeen on hieman hankaluutta aloittaa jälleen kirjoittamista. Mistä sitä kirjoittaisi? Nyt kun hetkeksi pysähtyy miettimään, niin aiheita saattaa olla liiaksikin. Moni asia on myös muuttunut tai sitten mikään ei ole muuttunut, mutta se vain tuntuu siltä. Jotenkin tuntuu ainakin, että kirjoitustyyli on erilainen ja se, miten tekstejä ajattelee pään sisällä. Onko se hyvä vai huono, sitä en osaa sanoa.
Sopivan vanhanaikainen ja karu
Olen ihastunut lukemaan 1900-1950 vuosien elämästä. Millainen tuolloin oli arki ja miten kesät ja talvet vaikuttivat ihmisten elämään. Ehkä eniten vielä pienien paikkakuntien elämään. Talvet eivät olleet helppoja, välimatkat pitkiä sekä ruokaa ja muita tarvikkeita varastoitiin pitkiksi ajoiksi. Jos ei ollut rahaa ruokaan, niin oli kierrettävä ovelta ovelle pyytäen pieni määrä purtavaa tarjoen vastapainoksi työtä mitä kukin pystyi parhaiten tekemään. Juuri tähän arkiseen puoleen on ollut mukava paneutua.
Mitä enemmän luen tämän ajanjakson kirjallisuutta sekä artikkeleita, sitä enemmän mieli vetää maalle ja pienempiin kyliin. Toki toisinaan taas ajatus paikasta, jossa välimatkat ovat pitkiä ja kaikki tuntevat toisensa saa mielen juoksemaan myös toiseen suuntaan. Onhan se täysin erilaista kuin ”isossa” kaupungissa eläminen, mutta silti siinä jokin kiehtoo.
Yksi asia mikä asiaan saattaa myös suurelta osin vaikuttaa on se, että muutin jokunen vuosi sitten yli 100 vuotta vanhaan puutaloon. Talvea varten tulee varautua polttopuilla sekä moni muu askare, joka tulee tehdä ennen talvea, että saisi lämmön pysymään sisällä mahdollisimman hyvin. Se ei suinkaan ole se helpoin asia puutalossa, joka on hyvin vanha sekä jatkuvasti elää. Jos jokin on varmaa, niin tekeminen ei kyllä lopu kesken.
Silti vanhassa puutalossa asumisessa jokin kiehtoo. Onko se historia, luonnon läheisyys, käsityöt vai mikä, sillä ei ole väliä. On jännä miten nykyään eron huomaa istuessa järeän kerrostalon huoneistossa ja kun istuu puutalon sisällä. Paine sekä luonnollisuus ovat täysin erilaisia.
Olipas kiva kirjoittaa pitkästä aikaa ajatuksia ja elämää ulos pään sisältä. Uutta kerrottavaa syntyy pään sisällä kirjoittamisen aikana kyllä jatkuvasti, mutta jatketaan niistä myöhemmin. Ehkä… Toivottavasti ainakin lyhyemmällä aikavälillä.
Mukavaa syksyä!