Kirjoittamisen jalo taito ja sen oppiminen
Rakastin pienempänä aineiden kirjoittamista. Sitä mielikuvituksen juoksua ja kaiken uuden keksimistä. Se oli mahtava tunne, kun sai mielen johdattaa kynää ja antaa tarinan vain tulla. Ei ne varmaankaan oikeasti hyviä tarinoita ollut tai edes oikein kirjoitettuja, mutta se ei ollut tärkeintä. Myöhemmin kuitenkin kirjoittaminen jäi. Tuli innostus teknologiaan, ohjelmointiin ja yleisesti tietokoneisiin.
Tutustuin myöhemmin työelämässä ammattikirjoittajiin. Hämmentää vieläkin, miten he pystyivät loihtimaan ammattimaisia sisältöjä kenelle tahansa alle minuutissa. Tosta noin vain!
Tästä muodostuikin itselle omanlainen tukos päähän, että en edes yritä kirjoittaa tuollaisia tekstejä. Eikä se kyllä luonnistunutkaan, jos suoraan sanotaan. Sanajärjestykset, pilkkusäännöt, tekstin mielenkiintoisuus ja moni muu seikka pelotti. Päätin että parempi jättää nuo kirjoitushommat ammattilaisille.
– ”Hei tohon kohtaan tarvittaisiin joku kaks lausetta tekstiä.”
– ”Voisko se olla tällänen?”
– ”Aivan täydellistä!”
Kaikkea voi oppia, jos vain yrittää
Kuulostipa ällöltä otsikolta, mutta niin se vain tahtoo olla. Aikataulu uuden oppimiselle vaihtelee täysin ihmisen mukaan. Toiset oppii uuden kielen viikoissa ja toisella siihen menee vuosia. Paljon toki riippuu myös pohjasta ja todellisesta oppimishalusta. Itse olen halunnut jo moneen kertaa parantaa kielipäätäni, mutta aina jäänyt puolitiehen. Jopa iltaisin järjestettäviltä kielikursseilta jäi harmillisen vähän mieleen. Ehkä joskus vielä.
Aloitin kuitenkin vuonna 2019 ilman suurempaa päämäärää pöytälaatikko kirjoittamisen. Loin siis tämän blogin, mutta en julkaissut. Alkuun kirjoitin lähinnä aiheita ylös mistä haluaisin kirjoittaa enemmän. Pikku hiljaa aloitin kirjoittamaan aiheisiin kappaleen jos toisen tekstiä. Annoin tulla tekstiä sen enempää suodattamatta. Ensimmäiset pidemmät kirjoitukset olivatkin aikalailla kiroamista ja päiväkirjamaista tilitystä. Joidenkin otsikoiden alle kirjoitin vain avainsanalistan, että muistaisin myöhemmin mihin otsikolla viittaan. Pikkuhiljaa pääsin kirjoittamisessa vauhtiin. Löysin niin sanotun oman tyylin kirjoittamiseen ja johan sitä tekstiä alkoikin syntymään.
Nyt reilun vuoden jälkeen asiaa pohtiessa olen erittäin kiitollinen, että aloitin aikoinaan kirjoittamisen. Omaan korvaan kuulostaa hullulta sanoa, mutta olen oppinut nauttimaan myös kirjoittamisesta. Vaikka välillä tulee kyllä hetkiä ettei se luonnistu lainkaan, mutta niinhän sitä tulee kaikessa.
Sanavaraston kehittyessä kirjoittaminen helpottuu
Luulisi, että helpoin tapa päästä kirjoittamisen maailmaan on vain aloittaa kirjoittamaan. Niin se taitaa monella mennäkkin ja alkuun myös minulla, kunnes löysin kirjojen maailman joka helpottaa asiaa suuresti. Voisi sanoa että opin lukemaan vasta yli 30 vuotiaana. Kuulostaa hieman hullulta, mutta pitää osittain paikkansa. En ole koskaan pystynyt lukemaan kirjoja ja jopa oppikirjojen lukeminen on aina ollut työlästä. Yleisin kommentti on aina ollut ”sun pitää vaan löytää mielenkiintoista lukemista”, joka ei pidä paikkaansa. Sitä on kyllä riittänyt, mutta keskittymistä ei.
No lukemisesta kuitenkin myöhemmin lisää ja etenkin siitä miten kaikki sai alkunsa.